keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Tuntiratsastajan arkea ja kun arki alkaa puuduttamaan

Tampereelta Riihimäelle muutettuani (vuosi 2009 syksy) kävin kaverin suosittelemana testaamassa Metsälän ratsastuskoulun tunteja Forssassa. Suunnitelmana oli käydä siellä tunneilla aina Forssassa käydessäni, mutta toisin kävi, jäin koukkuun! Joten ilmoittauduin vakiryhmään perjantai-illan tunnille ja siitä se innostus sitten lähti ja kohta kävin perustunnin lisäksi koulutehoryhmässä maanantaisin ja estetehoryhmässä tiistaisin. Tallilla tuli muutenkin hengailtua, kuin pikkulikka konsanaan ja pari hoitohevostakin tuli kuvioihin, Väiski ja Ninni. Metsälässä sain erittäin hyviä oppeja opettajilta Nina Dunderilta ja Maiju Liehulta.

Keväällä 2010 kantautui korviini kauhea uutinen, että Metsälän toiminta loppuu kesään mennessä ja kaikki hevoset myydään. Piti siis etisä uusi paikka, missä käydä ratsastamassa. Forssassa vaihtoehtoja juurikaan ei ole, joten päädyin taaskin samaisen kaverin suosittelemana Similän Ratsutilan tunneille Mari Similän oppiin. Marin tunneilla kävin kerran viikossa aina syksyyn saakka, jolloin mieli alkoi haikailla menneitä ja aktiivisempaa harrastamista viikottaisen käynnin sijaan. Minua alkoi puuduttamaan tämä pelkkä ratsastustuntuman ylläpito ilman minkäänlaisia tavoitteita kehittymisestä ratsastajana. Siitähän se pohdinta sitten lähti, olisko nyt aika sen oman hevosen?