Voihan syksy ja sateet sanon vaan.. Eli ei-maneesitallilaiselle melkoisen haastavat kelit. Kenttä ei ole oikein ratsastettavassa kunnossa sateiden vuoksi. Ei ime samalla vauhdilla vettä, kuin mitä sitä taivaalta päivittäin tippuu. Onneksi talliympäristössä on ratsastettavaa maastoa, jossa pääsee tämän pahimman syksyn yli treenaamaan. Ja onneksi Simo nykyään on maastossa jopa ihan ratsastettava.
Pari viikkoa tässä nyt on maastoiltu. Hevonen kyllä nauttii. Ja meidän tapauksessa tää maastoilu ei aina tarkoita sitä rentoa köpöttelyä, vaan toisinaan tehdään ihan kouluratsastustyöskentelyä, jota kentälläkin tehtäisiin. Maastossa hevosesta löytyy uusia ulottuvuuksia ja eteenpäin pyrkimys 100 prosenttinen (paitsi, kun kohdalle sattuu jotain ohitsepääsemätöntä :D).
Ollaan nyt siis treenailtu lähinnä siirtymisiä ja hyvin pyörivää laukkaa. Maastossa siirtymisiin tulee omalla tapaa lisää haastetta, kun hevonen on niin menossa koko ajan. Toisaalta taas ei niin nakkele päätään vaan pysyy paremmin tuntumalla ja ollaan kehitytty varsinkin laukasta raviin siirtymisissä. Viimeksi saatiin jopa ihan kohtuullisia laukasta raviin siirtymisiä kentälläkin! Ja laukka pyörii. Fiilis on mahtava.
Maastoreitin varrella on myös muutamia mäkiä, joissa pääsee treenaamaan hevosen peppu- ja takajalan lihaksia. Näitä ollaan menty sekä käynnissä, että ravissa. Tasapainollekin tekee hyvää, kun ei ole sitä aivan tasasita pintaa, vaan hieman vaihtelevaa ja jokunen kuoppa siellä täällä. Kaatuneita puitakin löytyy tuulisten säiden jälkeen ja niistä voi kiipeillä yli tai kierrellä hieman extremempiä reittejä kaadetun metsikön kautta. Ei ollenkaan hassumpaa treeniä.
Huomisen heppa saa hyvällä mielellä vapailla, kun kolme päivää olen ahkerasti liikuttanut ja sunnuntainakin jonkinlainen treeni tehdään. Itsekin pääsen virkistäytymään shoppailujen ääreen ;). Tää viikko onkin mennyt lähinnä hevosen lannalta haisten.. Huomenna ehkä suihkun raikkaana parfyymiltä tuoksuen :D
perjantai 8. marraskuuta 2013
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Kuulumisia pitkästä aikaa
Vuosi alkaa taas vierähtämään loppua kohden ja blogin päivittelykin jäänyt hetkeksi, jos toiseksi unholaan. Paljon on taas pieniä asioita tapahtunut maaliskuun jälkeen.
Maaliskuussa kerroin, että Simo muuttaa Karkkilaan. Näin kävikin ja tovi siellä eleltiin ihanalla rauhallisella maalaistallilla loistavien maastojen äärellä. Melko lyhyeksihän tuo oleskelu Karkkilassa sitten jäikin. Simo tuli kesäksi takaisin Hevoniemeen laitumelle ja laitumella olo venähti taas pysyväksi asukkuudeksi. Itsekin muutin hevosen perässä takaisin kotikulmille Tammelaan.
Karkkilassa ollessa tuli treenailtua ihan kahden kesken Simpan kanssa ja maastoilusta innostuin ja rohkaistuin niin, että yksinkin pystyy nykyään maastoilemaan ja se on jopa kivaa!
Kesällä ollaan treenailtu Miian valvovan silmän alla ja Miia on silloin tällöin itsekin istunut Simon satulaan. Heinien kaadon jälkeen treenailtiin paljon isolla sänkipellolla, jossa hevonen on saanut lisää voimaa ja oppinut paremmin kantamaan itseään. Iso hevonen kun toisinaan vaatii isoa tilaa päästäkseen liikkumaan kunnolla eteen päin.
Muutama kerta päästiin kesän aikana treenaamaan myös esteitä. Parhaimmillaan tuli hypätty noin 80 senttinen okseri ja Simo kyllä on nauttinut joka hetkestä. Kuumenee jopa melko lailla noista esteistä.
Juhannuksena Hevoniemeen tuli valmentaja Steffen Werner Saksasta Suomen Hannoveryhdistyksen järjestämänä. Hän kävi toki lähialueella muissakin paikoissa valmentamassa. Simo oli kesäisessä valmennuksessa oikeinkin hyvä, jollei niitä iän ikuisia siirtymisiä lasketa. Ravista pysähtyminen, kun oli meille täyttä utopiaa. Kokonaisuutena oikein hyvä valmennus ja tällä kertaa olin siis itse selässä.
Jotenkin loppukesästä laukkatyöskentelyyn tuli itselläni suuria vaikeuksia ja hevonen huomasi tasapainottomuuteni ja laukkasi pää pystyssä tulematta tuntumalle. Tämän todettuani Miia pääsi taas työstämään ruunaa ja nopeastihan se tekemisen meininki alkoi löytymään. Nyt syksyn tullen laukka on jo oikeinkin mukavaa ja pyörivääkin. Tässä on paljon auttanut runsas treenailu maastossa, jossa hevonen kulkee oikeinkin hyvin omalla moottorilla eteen päin (voidaan lukea liiankin hyvin).
Viikko sitten oli jälleen Steffen Suomessa ja Miia sai hänet järjestettyä myös Tammelaan Similän ratsutilalle sunnuntaiksi. Hevoniemestä meitä lähti oikein kunnon poppoo. Minä Simon kanssa ja Miian ratsastamana kolme muuta nuorempaa hevosta. Täytyy sanoa, että tällä kertaa valmennus ei omalta osaltani mennyt ihan nappiin, koska hevoseni suurinpiirtein kammoksuu maneesia. Eli oli täysi työ ratsastaa se eteenpäin niin, että joten kuten avuilla. Jäi siis meidän kahden osalta tehtävät melko yksinkertaisiksi, kunhan vaan koitin ratsastaa hevosen läpi.
Olisihan se maneesti tietty luksusta, vaikka hevoseni siitä ei niin perusta. Ilmat toki ovat olleet haastavat näin sateisena syksynä tähän ulkona harrastamiseen, mutta eipä tuosta maastoilusta suurta haittaa tunnu olleen. Ja itse, kun pukee riittävästi päälle ja veden pitävää niin kyllä sitä pärjää. Kyllähän se hevonenkin nauttii, kun työskentely on monipuolista.
Kunhan nämä kurakelit väistyisivät ja tulisi hieman pakkasta ja riittävästi lunta niin on talven yli hyvä treenailla. Koitan olla taas hieman aktiivisempi tämän blogin suhteen. Mitä sitä muutakaan näinä pimeinä iltoina tekisi. Vielä, kun saisi pitkästä aikaa jotain kuvamateriaalia tänne.
Ja voisi kai tätä ulkoasuakin päivittää taas!
Maaliskuussa kerroin, että Simo muuttaa Karkkilaan. Näin kävikin ja tovi siellä eleltiin ihanalla rauhallisella maalaistallilla loistavien maastojen äärellä. Melko lyhyeksihän tuo oleskelu Karkkilassa sitten jäikin. Simo tuli kesäksi takaisin Hevoniemeen laitumelle ja laitumella olo venähti taas pysyväksi asukkuudeksi. Itsekin muutin hevosen perässä takaisin kotikulmille Tammelaan.
Karkkilassa ollessa tuli treenailtua ihan kahden kesken Simpan kanssa ja maastoilusta innostuin ja rohkaistuin niin, että yksinkin pystyy nykyään maastoilemaan ja se on jopa kivaa!
Kesällä ollaan treenailtu Miian valvovan silmän alla ja Miia on silloin tällöin itsekin istunut Simon satulaan. Heinien kaadon jälkeen treenailtiin paljon isolla sänkipellolla, jossa hevonen on saanut lisää voimaa ja oppinut paremmin kantamaan itseään. Iso hevonen kun toisinaan vaatii isoa tilaa päästäkseen liikkumaan kunnolla eteen päin.
Muutama kerta päästiin kesän aikana treenaamaan myös esteitä. Parhaimmillaan tuli hypätty noin 80 senttinen okseri ja Simo kyllä on nauttinut joka hetkestä. Kuumenee jopa melko lailla noista esteistä.
Juhannuksena Hevoniemeen tuli valmentaja Steffen Werner Saksasta Suomen Hannoveryhdistyksen järjestämänä. Hän kävi toki lähialueella muissakin paikoissa valmentamassa. Simo oli kesäisessä valmennuksessa oikeinkin hyvä, jollei niitä iän ikuisia siirtymisiä lasketa. Ravista pysähtyminen, kun oli meille täyttä utopiaa. Kokonaisuutena oikein hyvä valmennus ja tällä kertaa olin siis itse selässä.
Jotenkin loppukesästä laukkatyöskentelyyn tuli itselläni suuria vaikeuksia ja hevonen huomasi tasapainottomuuteni ja laukkasi pää pystyssä tulematta tuntumalle. Tämän todettuani Miia pääsi taas työstämään ruunaa ja nopeastihan se tekemisen meininki alkoi löytymään. Nyt syksyn tullen laukka on jo oikeinkin mukavaa ja pyörivääkin. Tässä on paljon auttanut runsas treenailu maastossa, jossa hevonen kulkee oikeinkin hyvin omalla moottorilla eteen päin (voidaan lukea liiankin hyvin).
Viikko sitten oli jälleen Steffen Suomessa ja Miia sai hänet järjestettyä myös Tammelaan Similän ratsutilalle sunnuntaiksi. Hevoniemestä meitä lähti oikein kunnon poppoo. Minä Simon kanssa ja Miian ratsastamana kolme muuta nuorempaa hevosta. Täytyy sanoa, että tällä kertaa valmennus ei omalta osaltani mennyt ihan nappiin, koska hevoseni suurinpiirtein kammoksuu maneesia. Eli oli täysi työ ratsastaa se eteenpäin niin, että joten kuten avuilla. Jäi siis meidän kahden osalta tehtävät melko yksinkertaisiksi, kunhan vaan koitin ratsastaa hevosen läpi.
Olisihan se maneesti tietty luksusta, vaikka hevoseni siitä ei niin perusta. Ilmat toki ovat olleet haastavat näin sateisena syksynä tähän ulkona harrastamiseen, mutta eipä tuosta maastoilusta suurta haittaa tunnu olleen. Ja itse, kun pukee riittävästi päälle ja veden pitävää niin kyllä sitä pärjää. Kyllähän se hevonenkin nauttii, kun työskentely on monipuolista.
Kunhan nämä kurakelit väistyisivät ja tulisi hieman pakkasta ja riittävästi lunta niin on talven yli hyvä treenailla. Koitan olla taas hieman aktiivisempi tämän blogin suhteen. Mitä sitä muutakaan näinä pimeinä iltoina tekisi. Vielä, kun saisi pitkästä aikaa jotain kuvamateriaalia tänne.
Ja voisi kai tätä ulkoasuakin päivittää taas!
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Jännä päivä luvassa
Noniin tänään on se päivä, kun Simo muuttaa Tammelasta Karkkilaan uuteen kotiin. Vähän reilu pari vuotta tuli Hevoniemessä oltua ja onhan tässä haikeat fiilikset lähteä tutusta tuntemattomaan. Toisaalta taas helpottaa, kun tietää jatkossa pääsevänsä useammin tallille Simon kanssa harrastamaan ja uskon myös, että Karkkilan tallilla on mitä mainioin hevosten huolenpito. Ja onneksi myös vuorokausirytmi vaikuttaa suht samalta eli aamulla aikaisin hevoset ulos ja pitkälle iltaan saavat ulkoilla. Ruokinta-ajatkin näyttäisivät osuvan aika samoihin aikoihin.
Muuttoajankohdan suhteen kävi hyvä tuuri, että sattui oma talviloma juuri seuraavalle viikolle eli pääsen seurailemaan Simon tekemisiä ja käymään aktiivisesti harrastamassa, jotta turhaa energiaa ei pääse pojalle kertymään. Sen seurauksena, kun saattaa sitten iskeä Simolla terrorivaihe päälle..
Ennen varsinaisen muuton tapahtumista sisältää päivä myös muuta jännää Simon osalta. Tänään on nimittäin Vihdissä Juurisen Satulla valmennus, jonne Simo ja Kukka osallistuvat. Saa nähdä miten tällä kertaa sujuu, kun viimeksi tuli kehuja.. Toivotaan, että ei kauheesti olla ainakaan takapakkia menty.
Ja valmennuksen jälkeen toivottavasti on hepalta sen verran mehut viety, että muutto uuteen talliin sujuu ongelmitta ja hevonenkin ehkä malttaa nukkua ensimmäisen yön.
Tämän päivän tunnelmia lisää valmennuksen ja muuton jälkeen.
Ja ISO KIITOS koko Hevoniemen poppoolle kuluneista vuosista!!!
Nyt ei muuta, kun pakkaileen Simon tavaroita :)
Muuttoajankohdan suhteen kävi hyvä tuuri, että sattui oma talviloma juuri seuraavalle viikolle eli pääsen seurailemaan Simon tekemisiä ja käymään aktiivisesti harrastamassa, jotta turhaa energiaa ei pääse pojalle kertymään. Sen seurauksena, kun saattaa sitten iskeä Simolla terrorivaihe päälle..
Ennen varsinaisen muuton tapahtumista sisältää päivä myös muuta jännää Simon osalta. Tänään on nimittäin Vihdissä Juurisen Satulla valmennus, jonne Simo ja Kukka osallistuvat. Saa nähdä miten tällä kertaa sujuu, kun viimeksi tuli kehuja.. Toivotaan, että ei kauheesti olla ainakaan takapakkia menty.
Ja valmennuksen jälkeen toivottavasti on hepalta sen verran mehut viety, että muutto uuteen talliin sujuu ongelmitta ja hevonenkin ehkä malttaa nukkua ensimmäisen yön.
Tämän päivän tunnelmia lisää valmennuksen ja muuton jälkeen.
Ja ISO KIITOS koko Hevoniemen poppoolle kuluneista vuosista!!!
Nyt ei muuta, kun pakkaileen Simon tavaroita :)
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Kohti valmennusta
Viikonloppuna ei sitten toteutunutkaan se sunnuntainen Vihdin valmennus Juurisella. Oli pakkasta sen verran paljon, että valmennus peruttiin. Sen sijaan lähdimme Simon ja Gogon kanssa Similän ratsutilalle maneesitreeneihin. Miia ratsasti ensin Simon ja ihan hyvä, että valmennusta ei sitten pidettykään, koska hevonen käyttäytyi kun mikäkin idiootti. Ei taas mitään tolkkua touhuissa ja kaikki ympärillä pelotti enemmän ja vähemmän. Olisi siis mennyt valmennus ihan hukkaan, kun Simo oli tuolla tuulella.
Maanantaina kävi fysioterapeutti Tuulia Luomala hoitamassa Simon ja pari muuta hevosta samalla. Tuulia totesi, että Simon yläniska, kaulan alaosa ja lavat kireät ja jumissa sekä rintarangassa joitakin lukkoja. Myös vasemman takajalan lihaksisto heikempi kuin oikea puoli. Kuitenkin suora lantio ja hyvin toimiva ristiluu sekä positiivinen hevonen, joka reagoi hoitoon hyvin. Ohjeitakin saatiin, että miten tästä eteenpäin. Eli venytyksiä venytyksiä ja hyvä alkuveryttely ja veryttelyn jälkeen takaosa kunnolla töihin ja etuosa ylös. Noh näitä sitten noudattamaan ja nythän se helpottaakin, kun saan hevosen lähemmäs ja pääsee tallilla käymään.
Tänään sitten olikin tuon elisien hoidon johdosta vain kevyt maastokävely päivä. Simo olisi kyllä ollut energiaa täynnä vaikka minkälaiseen urheilusuoritukseen ja ehkä olokin oli vetreä eilisen hoidon jäljiltä. Noh katsotaan minne huomenna lennetään, kun kipuan selkään ;)
Maanantaina kävi fysioterapeutti Tuulia Luomala hoitamassa Simon ja pari muuta hevosta samalla. Tuulia totesi, että Simon yläniska, kaulan alaosa ja lavat kireät ja jumissa sekä rintarangassa joitakin lukkoja. Myös vasemman takajalan lihaksisto heikempi kuin oikea puoli. Kuitenkin suora lantio ja hyvin toimiva ristiluu sekä positiivinen hevonen, joka reagoi hoitoon hyvin. Ohjeitakin saatiin, että miten tästä eteenpäin. Eli venytyksiä venytyksiä ja hyvä alkuveryttely ja veryttelyn jälkeen takaosa kunnolla töihin ja etuosa ylös. Noh näitä sitten noudattamaan ja nythän se helpottaakin, kun saan hevosen lähemmäs ja pääsee tallilla käymään.
Tänään sitten olikin tuon elisien hoidon johdosta vain kevyt maastokävely päivä. Simo olisi kyllä ollut energiaa täynnä vaikka minkälaiseen urheilusuoritukseen ja ehkä olokin oli vetreä eilisen hoidon jäljiltä. Noh katsotaan minne huomenna lennetään, kun kipuan selkään ;)
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Haaste
Sain Tiinalta haasteen hänen blogistaan :)
Mitäpä sitä muuta tässä kipeänä tekisikään, hyvää aikaa päivitellä blogia
1. Mistä sinun hevos harrastus sai alkunsa?
2.kuka on suurin hevosalan innoittajasi/Idoli?
3. suosikki hevosrotu ja miksi?
4.Onko jokin musiikki joka inspiroi esim.treeneissä?
5.Mitkä on tulevaisuuden suunnitelmat hevosesi kanssa?
6.Kuinka paljon kulutat kk hevosesi/ponin uusiin varusteisiin yms..?
7. Turhin ostos hevosellesi/ponillesi?
8.Onko hevosesi/ponisi varusteissa tietty värimaailma vai sekaisin kaikkea?
9. paras tän hetkinen saavutus hevosesi/ponisi kanssa?
10.Käytkö säännöllisesti valmennuksissa?
11.kisatykki vai puskaratsu?
1. Hevosharrastus sai alkunsa lapsuuskodin viereiseltä ponitallilta vuonna -92. Tosin jos ihan tarkkoja ollaan niin 3-vuotiaana kävin muutamia kertoja talutusratsatuksessa Forssan Ratsastajien tallilla.
2. Kyra Kyrklundia olen aina ihaillut näistä suurista nimistä, mutta ehkä innoittajat ovat olleet näitä lähipiirin ihmisiä opettajia vuosien varrelta.
3. Ehkäpä oldenburgilainen ja amerikkalainen palomino. Omani on puoliksi oldenburgilaista verta ja palominot on vaan niin upeita!
4. Eipä useinkaan tule kuunneltua musiikkia ratsastaessa :)
5. Kehittyä ja päästä tekemään vaativampia asioita, kehittyä hevosen kanssa yhdessä. Ela vaativien luokkien asioita jos pääsisi tekemään (laukanvaihdot, kokoavat liikkeet yms.) ja tietty jotakin esteitäkin vois loikkia, jos tämä täti uskaltaa.
6. Kyllä nuo suurimmat menoerät on ihan se hevosen perusylläpito. Varusteita tekisi mieli ostaa, mutta tulee hankittua vain kun oikeasti tarve.
7. Bling Bling riimu, rintaremmi, estesatula :D
8. Kouluvarusteet mustia ja neutraaleita huopia, estevarusteet tumman ruskeat ja tietty pinkkiä pitää olla kun poika pitää pinkistä :D
9. Eipä ole tullut kisoissa käytyä, mutta Simo itsessään pari luokkaa voittanut ja ehkä se yhdessä kehittyminen. Piaffin alkeet!
10. Jos rahatilanne sallisi niin varmasti kävisin! Valmennuksista saa niin paljon irti.
11. Ehkä sellanen kisatykin luonteen ja energian omaava puskaratsu :D
Ja sitte vielä 11 faktaa minusta:
1. Aamu ei ala ilman kahvia
2. Olen sosiaaline luonteeltani
3. Elämää ei pidä ottaa niin vakavasti
4. Teen kuten parhaalta tuntuu
5. Pyrin jakamaan iloa myös muille
6. Olen oman elämän psykologi (psykologia kiinnostaa)
7. Työn vastapainoksi pitää olla mukava harrastus
8. Talleilun ohessa vapaa-aika kuluu facebookissa
9. Hyvä ruoka ja juoma on paheeni
10. Kenkiä pitää olla!
11. Kesäihminen!
Mitäpä sitä muuta tässä kipeänä tekisikään, hyvää aikaa päivitellä blogia
1. Mistä sinun hevos harrastus sai alkunsa?
2.kuka on suurin hevosalan innoittajasi/Idoli?
3. suosikki hevosrotu ja miksi?
4.Onko jokin musiikki joka inspiroi esim.treeneissä?
5.Mitkä on tulevaisuuden suunnitelmat hevosesi kanssa?
6.Kuinka paljon kulutat kk hevosesi/ponin uusiin varusteisiin yms..?
7. Turhin ostos hevosellesi/ponillesi?
8.Onko hevosesi/ponisi varusteissa tietty värimaailma vai sekaisin kaikkea?
9. paras tän hetkinen saavutus hevosesi/ponisi kanssa?
10.Käytkö säännöllisesti valmennuksissa?
11.kisatykki vai puskaratsu?
1. Hevosharrastus sai alkunsa lapsuuskodin viereiseltä ponitallilta vuonna -92. Tosin jos ihan tarkkoja ollaan niin 3-vuotiaana kävin muutamia kertoja talutusratsatuksessa Forssan Ratsastajien tallilla.
2. Kyra Kyrklundia olen aina ihaillut näistä suurista nimistä, mutta ehkä innoittajat ovat olleet näitä lähipiirin ihmisiä opettajia vuosien varrelta.
3. Ehkäpä oldenburgilainen ja amerikkalainen palomino. Omani on puoliksi oldenburgilaista verta ja palominot on vaan niin upeita!
4. Eipä useinkaan tule kuunneltua musiikkia ratsastaessa :)
5. Kehittyä ja päästä tekemään vaativampia asioita, kehittyä hevosen kanssa yhdessä. Ela vaativien luokkien asioita jos pääsisi tekemään (laukanvaihdot, kokoavat liikkeet yms.) ja tietty jotakin esteitäkin vois loikkia, jos tämä täti uskaltaa.
6. Kyllä nuo suurimmat menoerät on ihan se hevosen perusylläpito. Varusteita tekisi mieli ostaa, mutta tulee hankittua vain kun oikeasti tarve.
7. Bling Bling riimu, rintaremmi, estesatula :D
8. Kouluvarusteet mustia ja neutraaleita huopia, estevarusteet tumman ruskeat ja tietty pinkkiä pitää olla kun poika pitää pinkistä :D
9. Eipä ole tullut kisoissa käytyä, mutta Simo itsessään pari luokkaa voittanut ja ehkä se yhdessä kehittyminen. Piaffin alkeet!
10. Jos rahatilanne sallisi niin varmasti kävisin! Valmennuksista saa niin paljon irti.
11. Ehkä sellanen kisatykin luonteen ja energian omaava puskaratsu :D
Ja sitte vielä 11 faktaa minusta:
1. Aamu ei ala ilman kahvia
2. Olen sosiaaline luonteeltani
3. Elämää ei pidä ottaa niin vakavasti
4. Teen kuten parhaalta tuntuu
5. Pyrin jakamaan iloa myös muille
6. Olen oman elämän psykologi (psykologia kiinnostaa)
7. Työn vastapainoksi pitää olla mukava harrastus
8. Talleilun ohessa vapaa-aika kuluu facebookissa
9. Hyvä ruoka ja juoma on paheeni
10. Kenkiä pitää olla!
11. Kesäihminen!
Loppuvuosi 2012
Aikaa on vierähtänyt reilu puoli vuotta viimeisestä bloggauksesta. Paljon on varmasti tapahtunut sitten viime kesän ja niistä tässä lyhyt postaus eli mitä ollaan pollen kanssa puuhailtu ja missä nyt mennään.
Loppuvuoden aikana ei enää kisoissa käyty, mutta pari Steffen Wernerin valmennusta käytiin. Kiitos Suomen Hannover yhdistyksen, että tuollaiseen täällä Suomessakin mahdollisuus on ja että muutkin kuin hannoverit saavat osallistua. Syys-lokakuun vaihteessa käytiin Ypäjällä Steffenin silmien alla ja paljon saatiin vinkkejä miten tämmöistä voimakasta ja voimakstahtoista hevosta kannattaa ratsastaa. Helppoa Miialla ei ollut Simon selässä, mutt Steffenin ohjeilla työskentely alkoi sujumaan ja jopa näytti hyvältä! Paljon kuitenkin tehtävää.
Näitä Steffenin oppeja noudattamalla Simoa sitten kotioloissakin treenailtiin ja kyllähän ne itsekin tuli hyväksi todettua. Aika ajoin kun hevonen tuppaa käymään vahvaksi ja koittaa vetää ratsastajan satulasta. Näiden Steffenin oppien lisäksi ratsastettiin Simoa paljon eteen alas muotoon, jotta selkä saatiin pyöreäksi ja hevonen muutoin rennoksi.
Toinen Steffenin valmennus pidettiin Askolassa joulukuun alussa. Sinne lähti mukaan myös Sanna ja Kukka 3 vee. Kotiolosuhteissa tehty työskentely oli tehnyt tuloksensa ja saimme kiitosta kehittymisestä sitten syyskuun valmennuksen. Hevonen kuulemma näytti sporttiselta ja tyytyväiseltä työskennellesään.
Tämän valmennuksen jälkeen on taas treenailtu pääsääntöisesti kotosalla välillä haasteelllisissakin talvisissa olosuhteissa.
Tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä hepan kanssa Vihtiin Juurisen Satulle valmennukseen ja viikko siitä Steffenin valmennukseen samaiseen paikkaan. Miia tietenkin selässä.
Onpa tämän vuoden puolella harmittaviakin muutoksia luvassa :( Oma työpaikkani vaihtui Forssasta Helsingin Pasilaan ja muutin Karkkilaan hieman lyhemmän työmatkan päähän. Simoa en siis kovin usein ole nyt päässyt katsomaan. Ja harmillista myöskin se, että Simo joutuu jättämään Hevoniemen ja siirtyy tänne Karkkilaan nyt maaliskuussa. Se on tietenkin hienoa, että näin pääsen itse harrastamaan, mutta ikävä Hevoniemen porukkaa tulee :´(
Näitä Steffenin oppeja noudattamalla Simoa sitten kotioloissakin treenailtiin ja kyllähän ne itsekin tuli hyväksi todettua. Aika ajoin kun hevonen tuppaa käymään vahvaksi ja koittaa vetää ratsastajan satulasta. Näiden Steffenin oppien lisäksi ratsastettiin Simoa paljon eteen alas muotoon, jotta selkä saatiin pyöreäksi ja hevonen muutoin rennoksi.
Toinen Steffenin valmennus pidettiin Askolassa joulukuun alussa. Sinne lähti mukaan myös Sanna ja Kukka 3 vee. Kotiolosuhteissa tehty työskentely oli tehnyt tuloksensa ja saimme kiitosta kehittymisestä sitten syyskuun valmennuksen. Hevonen kuulemma näytti sporttiselta ja tyytyväiseltä työskennellesään.
Tämän valmennuksen jälkeen on taas treenailtu pääsääntöisesti kotosalla välillä haasteelllisissakin talvisissa olosuhteissa.
Tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä hepan kanssa Vihtiin Juurisen Satulle valmennukseen ja viikko siitä Steffenin valmennukseen samaiseen paikkaan. Miia tietenkin selässä.
Onpa tämän vuoden puolella harmittaviakin muutoksia luvassa :( Oma työpaikkani vaihtui Forssasta Helsingin Pasilaan ja muutin Karkkilaan hieman lyhemmän työmatkan päähän. Simoa en siis kovin usein ole nyt päässyt katsomaan. Ja harmillista myöskin se, että Simo joutuu jättämään Hevoniemen ja siirtyy tänne Karkkilaan nyt maaliskuussa. Se on tietenkin hienoa, että näin pääsen itse harrastamaan, mutta ikävä Hevoniemen porukkaa tulee :´(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)