Kuolainpohdintoja

Tulipa taas mieleen tämä kuolainasia, nyt kun kesä tuloillaan ja estetreenit saatu Simon kanssa vauhtiin. 

Tuntuu, että jotain muuta kuin kolmipala saisi olla suussa esteillä. Olisi mukavampi saada pidäte läpi ilman montaa toistoa ja vahvaa otetta. Esteen jälkeen vauhti tuppaa kiihtymään ja käännöksiin mennään liian lujaa, kun pidäte ei tahdo mennä läpi. Pää vaan nousee ylös ja jalat huitoo ilmassa.

Koulutreeneissä ja maastossa pärjäämme hyvin kolmipalalla. Enkä muutenkaan perusta taidottomuuden korvaamista kovalla kuolaimella. Esteillä meinaa vaan meno olla turhan vauhdikasta ja näin ollen jopa riskialtista onnettomuuksille, kun kontrolli hakusessa.

Toki ajattelin nyt ensi kerralla myös laittaa rintaremmi-martignaalin, jos hieman hillitsisi pään nostoa. Tallilta myös löytyisi kuparirolleri, voisihan sitäkin kokeilla? 

Mitäpä mieltä te lukijat olette? Minkälaista kuolainta kannattaisi lähteä kokeilemaan, kun ei kuitenkaan puhuta isoista esteistä eikä kisakentistä? Ainakaan tässä vaiheessa 😄.

Vajaan vuoden takainen videopostaus

Päätinpä laittaa parit videot tänne viime kesältä, koska niitä ei tänne ole aiemmin tullut laitettua. Ja jos vaikka tässä saisi joku päivä jonkun kuvaamaan uutta videomateriaalia sileän työskentelystä niin pääsisi vertaamaan.


Eli ihan perus ravityöskentelyä ja laukasta myös video. Voihan järkytys tuota istuntaa. Toivottavasti se nyt ainakin olis kehittynyt ja pystyisin istumaan jo rennommin ja mukana hevosen liikkeessä.

Koulutreeniä 12.4

Tänään oli taas aamupäivällä tunti kouluratsastuksen merkeissä. Harmi, kun en saanut mitään kuvamateriaalia, koska Simo teki niin hienoja avoja ravissa ja laukat nousi tosi pehmeästi, avojen jälkeen jopa ihan itsestään. Käynnissä toki taas tehtiin puomeja ja koitettiin saada hevoset taipumaan ja asettumaan ja käänytmään. Ja kyllähän siinäkin tuloksia tuli. Ihan hyvillä mielin sai lopputulokseen olla, vaikka alkutunnista hieman vaikeaa olikin ja hevonen koitti pullikoida hieman vastaan.

Tosin täytynee sanoa, että tänään oli jalassa kannukset ja niin taitaa nyt muutaman kerran olla jatkossakin. Eilen tuli todettua, että pohje ei läpi mene kuten pitäisi ja ei se ole mukava paukutella sillä toistuvasti ilman haluttua reaktiota. Siksipä päätin tänään kokeilla miten kannuksien kanssa toimii ja ah kun olikin miellyttävää. Pääsi itsekin jalan kanssa rentoutumaan, kun pieni apu meni läpi. Mietinpä siinä, että hevonen joutaa laihdutuskuurille, jos se lihavahko vatsa aiheuttaa tuollaista turtumista. Ja kun raipastakin vähän enemmän tällä hetkellä ajattelee taakse eikä se oikein ole tuota pohjetta tehostanut muutenkaan.

Kaikki hyvä tosin loppuu aikanaan ja hyvä fiilis päättyi hieman ikävämpään fiilikseen. Loppuverkassa ravaillessa hevosen ollessa niin rento ja kuuliainen (hmmmh)  ja taisinpa siellä vähän jopa matkustella vaan kyydissä, niin sekunnin murto-osassa rentous tiessään ja Simo 180 astetta toisessa suunnassa. Minäpä tietenkin laskeuduin jollakin näyttävällä voltilla maistelemaan kentän kumirouhetta (onneksi oli melko pehmeä pohja) ja Simppa loikki pakoon muutamat askeleet. Ja syyllinen oli itsestään irronnut ja maahan pudonnut tarhan porttina toimiva aitalanka kahvoineen päivineen. Kuinka sattuikin juuri sillä hetkellä sieltä pongahtaa, kun Simon kanssa sitä sivuutimme. Noh eikun selkään takaisin ja muutamat kierrokset ravia palautellen kadotettua rentoutta takaisin.

Tämän tuloksena vasemman käden keskisormi taisi venähtää, ei se ainakaan yläosan nivelestä taivu ja turpoikin punertavan siniseksi. Ei muuta kuin huomenna työterveyteen näyttämään, kuinka kiva harrastus tämä ratsastus onkaan :D

Kevään ensimmäiset hyppelöt

Suunnitelmissa oli pikainen alkuverkka ravia ja laukkaa kentällä ja sen jälkeen rento maastolenkki. Toisin kävi, kun Heidi innokkaana ilmoitti laittavansa meille ristikon, jotta voin Simon kanssa ottaa kevään ekat hypyt. No päätinpä suostua, vaikka koulusatula selässä olikin, pieniähän sitä vaan tarkoitus oli hypätä.

Simo oli yllättävänkin vetelä alkuverkassa, oikein rento-reima. Silti laukka pyöri ihan kivasti ja kevyseti ja suutuntuma oli pehmeä. Ravipuomeilla hiukan jo äkkäsi, että jahas kentälle on pystytetty ihan vaan häntä varten este. Ja ekat hypyt tehtiinkin ihan ravissa. Samaisen ristikon tulin vielä kummastakin suunnasta laukassa ja sekä Simo, että esteet tuntuivat niin hyviltä, että pyysin Heidiä laittamaan pikkuisen pystyn meille. 

Pystylle tulimme laukassa ja päätin jättää kahteen onnistuneeseen hyppykertaan, koska olin Simoon niin tyytyävinen ja kun kerran kevään ensimmäiset loikat olivat kyseessä. Olipa hevonen näistäkin loikista jo hieman hengästynyt. Meidän noin 80 senttinen pysty tuntui Simon selässä pikkuriikkiseltä, joten ensi kerralla voisi kokeilla hieman kookkaampaakin estettä :D. Ei edes jännittänyt, vaan oli varma ja luottavainen olo. Simokin tykkäsi vaihtelusta. Ohessa vielä videolinkit youtubesta.

Tässä vielä uudemman kerran jos nyt toimisivat..