Helmikuussa siis Simo muutti Tammelaan Hevoniemen talliin. Alku oli jotakuinkin vaikeaa, kevät teki tuloaan ja Simolla nousi aiemman orielämän aikaiset elkeet pintaan. Vielä, kun tallilla asui monta nuorta tammaa niin siinä oli pojalla ihmettelemistä kerrakseen. Myös tarhailu ei alkuun mennyt ihan putkeen, Simo kun päätti, että hän ei tarhakaveria halua, joten täytyi tarhata yksin.
Ratsastelut sujuivat edellen hyvin ja tuntui, että jopa jotain kehitystä alkoi tapahtumaan, vaikka laukka edelleenkin oli kovin raaka (kovaa ja korkealta). Ravissa alkoi löytymään sentään joku tasapaino.
Kenttätyöskentelyn vastapainoksi oli mukavaa myös käydä rauhallisella maastolenkillä, kun ei ollut pelkoa runsaasta liikenteestä niinkuin Forssassa.
Ja käytiinpä myös maneesilla irtohyppäämässä.


