Ja takapakkia mennään..

Heinäkuun laidunlomailun jälkeen Simo palasi takaisin Hevonimen tallille, edelleen toki laitumelle, mutta treenit jatkuivat normaalisti. Tai siis niiden oli tarkoitus jatkua normaalisti. Hevonen oli kuitenkin kovin haluton liikkumaan ratsastaessa eteenpäin ja etenkin laukkaa ottaessa pysähteli ja myös pukitteli, kun sitä komensi tästä haluttomuudesta. Jokin aika tätä tilannetta seurattiin ja kun mitään muutosta ei tapahtunut kuskasin isäni kanssa ruunan klinikalle tutkittavaksi.

Klinikalla tehtiin taivutuskokeet, joissa ell totesi aristamista sekä oikeassa takasessa, että vasemmassa etusessa. Päätettiin ottaa vielä kuvat ja niistä vahvistui se, että etupolvessa sekä taka kintereessä pientä sanomista. Eläinlääkäri pisti kortisonipiikit ja määräsi tulemaan uudelleen kontrollikäynnille ja samalla laitettaisiin Tildren tippa ennaltaehkäisevänä hoitona. Ja kuukauden päivät totaalista sairaslomaa, jonka jälkeen kevyttä liikutusta pari viikkoa ja kevyttä ravisisältöistä liikunta toiset pari viikkoa. Laukkatyöskentelyä sai ottaa mukaan vasta parin kuukauden päästä. Huoleton on hevoseton eli treenit sai unohtaa hetkeksi. Treenataan laukkaa sitten talvella..

Laidunelämää ja maastoilua

Simon laidunpaikka vaihtui heinäkuussa Miialta omien vanhempieni maille ja seuraksi tuli Tiinan suokkiruuna Fortter. Alku oli melko vaikeaa, kun Simo tahtoi turhan ärhäkästi komentaa, kun ei kaverina ollutkaan varsa.

Simo paimentaa.

Loppujen lopuksi hevoset kuitenkin alkoivat tulla toimeen keskenään.

Ja ratsastus hevosten kesälomalla oli lähinnä kevyttä maastoilua, ihan jo kentän puutteenkin vuoksi.
Kuvakin tulee ehkä jossain vaiheessa, kunhan saan ne poimittua toiselta koneelta :)

Kesä tulee 2011

Keväällä lisää treeniä ja ensimmäiset puomit ja esteetkin päästiin ratsun kanssa ylittämään..

Lumien sulettua maasta paljastuu kaiken maailman kivet ja tietenkin Simo onnistui johonkin sellaiseen piehtaroida itsensä oikein kunnolla, niin että saikullehan se sitten täytyi pariksi viikoksi laittaa. No onneksi alkoi siinä sopivasti myös laidunkausi, niin pääsi itseään sinne liikuttamaan. Ja voi sitä riemua.

Tossa nälkäkuopassa tuo piehtaroinnin seuraus näkyykin.

Laitumella olo sentään sujui kaverin kanssa, Jere-varsa tuli seuraksi.

Simo ja Jere.

Simo muuttaa Tammelaan

Helmikuussa siis Simo muutti Tammelaan Hevoniemen talliin. Alku oli jotakuinkin vaikeaa, kevät teki tuloaan ja Simolla nousi aiemman orielämän aikaiset elkeet pintaan. Vielä, kun tallilla asui monta nuorta tammaa niin siinä oli pojalla ihmettelemistä kerrakseen. Myös tarhailu ei alkuun mennyt ihan putkeen, Simo kun päätti, että hän ei tarhakaveria halua, joten täytyi tarhata yksin.

Ratsastelut sujuivat edellen hyvin ja tuntui, että jopa jotain kehitystä alkoi tapahtumaan, vaikka laukka edelleenkin oli kovin raaka (kovaa ja korkealta). Ravissa alkoi löytymään sentään joku tasapaino.

Kenttätyöskentelyn vastapainoksi oli mukavaa myös käydä rauhallisella maastolenkillä, kun ei ollut pelkoa runsaasta liikenteestä niinkuin Forssassa.

Ja käytiinpä myös maneesilla irtohyppäämässä.